Ei se koulukuvaus ollutkaan niin kamalaa eilen. Ainakaan vielä tässä vaiheessa, pahin vaihehan on sitten, kun ryhmäkuvat saapuvat ja kaikki pääsevät nauramaan toisten ilmeille. Mulla on sellanen fiilis, että oon siinä ryhmäkuvassa juuri repeämäisilläni nauruun. Edustavaa? Ei.

Iskä haluais äänikirjojen lukijaks. Mun mielestä se on jotenkin hellyyttävää.

Mua ärsyttää yks tyttö meiän jalkapallojoukkueessa ihan suunnattomasti. Se huutelee koko ajan ohjeita ja moittii, jos joku menee pieleen. Mun mielestä tollanen kolhii joukkuehenkeä ja vie sitten muilta pelaamisen ilon. Yrityshän on tärkein, eikö? Kyseinen tyttö on pelannut jalkapalloa aika kauan, mutta en tajua, millä varoilla hän solvaa toisia. Itse kun on kömpelö, eikä katso juurikaan minne syöttää. Argh.