Mietiskelin aamulla kouluun pyöräillessäni hieman asioita. Tajusin, että en ole tällähetkellä kehenkään ihastunut! Onhan meidänkin koulussa sellasia basicsöpöjä/hyvännäkösiä poikia, mutta ihastus jää aika heikoksi, koska se on vain pintapuolista. Vähän outo tunne sinänsä, koska oon lähestulkoon aina ollut johonkin ihastunut.

Koulupäivän jälkeen tajusin, että oon oikeastaan pitkästä aikaa onnellinen. Niinkun oikeasti. Ja tajusin mistä mun onnellisuus johtuu. Oon ollu oma itteni, enkä oo esittäny mitään muuta. Ennen kesää tapahtunut ero vanhoista kavereista on tuonu niin paljon hyvää, että oon siitä onnellinen. Oon saanu paljon uusia kavereita ja arvostusta niiltä ihmisiltä, joita itsekin arvostan. Voih, kuinka monta vuotta mun elämästä on mennytkin hukkaan!