Näin viime yönä unta. Olin menossa vanhojen tansseihin ja kaikki oli päin hanuria.

- Mulla oli beessi mekko ja olin laittanut mustat rintsikat.
- Olin laittanut hiukset vain sotkuiselle ponnarille.
- Mulla ei ollut meikkiä juuri ollenkaan.
- En ollut ajellut sääri- enkä kainalokarvoja.

Siinä sitten juoksin kotiin ja nappasin höylän ja vaaleanpunaista kosteusvoidetta mukaani. Menin koululle ja koitin siellä ajella karvojani pois. Kainalot sain sileiksi, mutta sääret eivät siloittuneet millään. No, menin sitten ilmeisesti kosmetologille säärikarvanpoistoon. Kosmetologi näytti kuvia karvanpoiston riskeistä. Yhdessä kuvassa jalat olivat aivan ihottomat ja vereslihalla. Toisessa kuvassa karvat olivat alkaneet kasvaa sammalta. Katsoin jalkojani, jotka olivat aivan vaaleanpunaisessa karvanpoistoaineessa.

Seuraava kuva oli koululta, jossa kysyin tanssipariltani, ovatko hiukseni hyvin. Hän sanoi, että on. Katsoin sitten kaikkien muiden mekkoja ja kampauksia, ja he näyttivät niin juhlallisilta. Yhtäkkiä olinkin kotona kauheassa kiireessä. Kello oli silloin varttia vaille seitsemän. Isäni sanoi, että tanssit olivat alkaneet kuudelta ja olin pahasti myöhässä. Sitten hän yhtäkkiä nauroi jotenkin kumeasti ja sanoi, että tanssit olisivat vasta huomenna. Huh, että olin helpottunut. Uni oli silti kamala. Enne? Ehkä pitäisi jo alkaa suunnittelemaan pukua ja kampaajaa...